Aloin tässä katselemaan kuvia pitkästä aikaa. Ei ole hirveästi ollut aikaa tällaista tehdäkään.
Silmään sattui kuvat viime kesänä tehdystä retkestä Sofieroon. Siinä samassa tuli sellainen ihmeellinen tunne sisälle, että TÄH??? Olenko asunut joskus ammoisina aikoina tuossa ihanassa maassa, jossa on noita mahtavia paikkoja ihan nurkan takana???? Tuonne Sofieroon ajoi meidän pihasta varmaan 10 minuutissa. Ja kävimme siellä kerran??
Sofiero on siis tuollainen vanha kuninkaallinen kesänviettopaikka, jonka joku pari, joiden nimeä nyt en muista, enkä rupea nyt googlaamaan, lahjoitti Helsingborgin kaupungille virkistysalueeksi. Sinne on sisäänpääsymaksu kesäaikaan ja joka pennin arvoinen. Ihana päivä tuli tuollakin vietettyä!
Jotenkin nyt tuntuu, että kaikesta tuosta on kauhean kauan aikaa....Vaikka vasta elokuun alussa muutimme Suomeen takaisin. Oli ihana vuosi, mutta jotenkin se elämä menee eteenpäin ja yllättäen olen päässyt siitä luopumisen tuskasta eroon. Itkin kuin hullu, kun pakkasin tavaroita keltaisessa keittiössämme (josta täytyy kyllä laittaa tännekin kuvia!!) Olin ihan varma, että ikinä mikään ei ole niin ihanaa, kun mitä siellä olemme kokeneet ja nähneet. Niin vaan nyt tuntuu, että nuo kuvat on joku muu varmaan kokenut. Olinko se minä??
Menkää hyvät ihmiset Skåneen ja nähkää, kuinka ihana paikka se on! Ihmiset ovat ihania ja maisemat henkeäsalpaavia!! Ottakaa auto alle ja ajakaa, nauttikaa ja ihastukaa! Menkää lautalla Tanskaan ja ihmetelkää! Miltähän tuntuu mennä tuonne uudestaan? Lomalaisena? Tuleeko itku? Varmaan.
